Mitä laitetaan ?

Otsikkokin jo viittaa siihen että töissä oli tänään melko hysteeristä :D Huomaa kyllä että viikon viimeisiä työpäiviä viedään, alkaa lapsetkin olla jo viikonlopputunnelmissa. Tosin se näkyy heillä pääosin lisääntyneenä kiukutteluna ja liiallisella energialla. Mutta tuo otsikon lausahdus, Putous-ohjelmastakin tuttu, on jäänyt meille tuonne töihin sellaiseksi keskinäiseksi vitsiksi. Ei sitä kukaan osaisi selittää jos pitäisi, se on niin inside juttu. Mutta lapsetkin tykkää ko lausahduksesta ja sitä toistellaankin usein. Jos jostain muusta huoneesta kuuluu; Mitä laitetaan ?, niin samantien kuuluu sama kaikuna seuraavasta huoneesta. Huvittavaa ja hieman älyvapaata, eikö ?

Minä olen törmännyt pieneen ongelmaan tuon koiran kanssa, lähinnä kyllä kaikki on oman pään sisällä. Jasuhan täytti eilen neljä kuukautta, mutta kun se on jo niin isokokoinen. Se hämää minua erittäin paljon ja joskus unohdankin että se on vielä aivan pentu eikä siltä voi vaatia mitään. Tokihan se osaa jo istua, tulla luokse ja odottaa. Mutta nuokaan asiat eivät lenkillä suju kun siellä on niin paljon kaikkea uutta katseltavaa. Jasu vielä pelkää kaikenlisäksi aika paljon kun olemme lenkillä, nyt kun se on hieman kipeänä ollut niin emme ole käyneet 10 min pidemmillä lenkeillä jotta ei toinen sairastuisi sitten enempää. Tänään kuitenkin kävimme jo pidemmällä kävelemässä kun ei ole Jasukaan enää pärskinyt muutamaan päivään. Siellä unohtuikin sitten kaikki opittu :( Ja minä saan asian käännettyä omassa päässäni niin etten ole osannut opettaa sille mitään, vaikka kaikki johtuukin siitä kun se on niin nuori, enkä voi olettaa sen muistavan kaikkea opittua uusissa paikoissa. Tämä nyt oli vain tällainen avautuminen, ja ehkä jollain teistä voisi olla neuvoja kuinka muistuttaa itselleen että se on vasta pentu eikä jo iso poika. :)

Laitan tähän loppuun vielä kuvan Jasun isästä, hieman näkee sitä kuinka isoja tämän rodun koirat ovatkaan. Sitten pitää jo kiitää Räimälle kotiin lapsenvahdiksi koko loppuillaksi.

Nightwing Country Boy